Vaikeuksista voittajaksi

Lauantai 5.5.2012

Viime päivät ovat jälleen kerran olleet elämän alamäkeä. Kotiamme kohdanneen vahingon takia joudumme siirtymään väliaikaisesti muualle asumaan. Asia, joka ei ole 4 henkiselle perheelle helppoa. Ensinnäkin väliaikaismajoituksen löytyminen, huoneistohotellit ovat mitoitettu enintään 2-hengelle. Siksi tutustuin Salon vuokrataloihin ja Kunta-asuntoihin. Olen viimeksi asunut vuokralla 20 vuotta sitten. Koska nuorisomme koulu ja kaverit rajoittivat asunnon sijaintia, on todellisia vaihtoehtoja eli isoja perheasuntoja vähän tarjolla. Luulen, että olemme nyt löytäneet kaikkia perheen jäseniä tyydyttävän ratkaisun Kunta-asunnoista lähellä kotiamme ja koulua, vaikka monesta asiasta joutuu tinkimään ja joustamaan muutaman kuukauden ajaksi. Oma koti on aina kullan kallis ja sitä se meille tulee nyt sanan varsinaisessa mielessä olemaan. Vaikka vahingon korjaus tuleekin asunto-osakeyhtiön ja sen kiinteistövakuutuksen toimesta, ei taloyhtiöllä ole velvoitetta korvata asumista muualla. Onneksi olemme turvanneet kotimme laajalla kotivakuutuksella, mutta maksettavaksemme tulee asumiskäyttöön kelpaamattoman oman kodin normaalin vastikkeen ja asuntolainojen päälle vakuutuksen kertaomavastuu ja ylimääräisistä asumiskuluista eli vuokramenoista myös tietty osa. Siis kirpaisee jälleen kerran omaa kukkaroa kaiken sen harmin ja työn lisäksi mikä tilanteesta aiheutuu. Tässä kuluukin rattoisasti kesä evakossa omasta kodista.

PS. Kyllä Salo synnäriä tarvitsee. Näen niin usein iäkkäitä naisia työntämässä lastenvaunuja ja rattaita, että täällä synnytysikä jatkuu pitkälle yli seitsemänkymppiseksi.

Perintöä odotellessa

Torstai 19.4.2012

Me perimme monia eri asioita. Perimisellä ajatellaan yleensä sitä omaisuutta, joka vainajalta jää omaisille. Voimme myös periä tiettyjä tapoja, luonteenpiirteitä, sairauksia jne.  Köyhyyden periytyminen on nyky-yhteiskunnassa ongelma. Köyhyyden kierteen katkaisu on ollut vielä viime vuosikymmeniä mahdollista. Yhteiskuntamme perustui edes jonkinlaiseen yhdenvertaisuuteen, tuloerot eivät olleet näin huomattavat kuin nyt, terveyserot eivät myöskään, sillä terveytemme perustui mitä suurimmassa määrin julkiseen terveyshoidon tarjoamiin palveluihin.  Ja ennen kaikkea työtä oli tarjolla kaikille halukkaille. Terävällä päällä ja kovalla työllä myös lähtökohdiltaan köyhän oli mahdollista kartuttaa omaisuuttaan omalla työllään.

Tilanne on muodostunut 90- luvun syvän laman jälkeen toisenlaiseksi.  Tuloerot ovat kasvaneet, terveyserot ovat kasvaneet ja terveydenhoidon saaminen on entistä enemmän siirtynyt yksityispuolelle. Mikäli olet töissä, sinulla on myös työterveyshuolto yleensä käytettävissä. Nykyisellä työttömyyden tasolla ja tulotasolla alkaa muodostua jo toinen lapsien sukupolvi, joka joutuu käymään perheen työttömyyden. 90-luvun laman lapsista on tehty tutkimuksia, että miten vanhempien taloudellinen tilanne jätti jälkensä näihin lapsiin. 90-luvulla lapsena olleet ovat nyt perustaneet tai perustamassa perhettä. Muodostuu toinen sukupolvi, joka mahdollisesti perii jo edellisestä lamasta johtuvan köyhyyden.

Tae rikkaudelle on perustunut edellisten sukupolvien tekemälle työlle ja näin kerryttämälleen omaisuuden. Nyt tämä ns. normaalin työn avulla vaurastuminen on loppumassa.

Vaikeuksista voittajaksi

Maanantai 2.4.2012

Salon kaupungilla on haasteelliset ajat edessäpäin. Joudumme tekemään myös kipeitä ratkaisua selviytyäksemme taloudellisesta tilanteesta. Työttömyys ja vanheneva ikärakenne ei yhtään helpota tilannetta, päinvastoin. Meidän tulee tarkastella jokaista kaupungin tointa ja sen tarpeellisuutta, myös johtoportaan. Huonosti organisoitu, liian byrokraattinen henkilöstörakenne luo huonot edellytykset taloudellisesti tehokkaalle toiminnalle. Taloudellisuus ei kuitenkaan voi olla ainoa mittarimme tehdessämme päätöksiä. Meidän tulee ensisijaisesti taata lakisääteiset palvelut, mutta myös arvioida ei-lakisääteisten palveluiden lakkauttamisen tai supistamisen negatiiviset vaikutukset. Ei helppo yhtälö.

 

KATEUS, KATEUS, PALLO JALASSA

Torstai 22.3.2012

Kateus, se on kielletty sana. Varsinkin se, että tunnustaa olevansa kateellinen on tuomittavaa ja kiellettyä, sellaisia tunteita ei saa olla. Mutta tässä yhteiskunnassa kateus näkyy, ajatellaan vaikka suuria optioita, bonuksia  ja kultaisia kädenpuristuksia. Onko esim. 2 miljoonan vuositulo kadehdittava vai liittyykö siihen yhteiskunnallisia moraalikysymyksiä. Mikä on oikein? Kuinka paljon on kohtuullista ja kuka sen määrittää? Mikä on kohtuullinen palkkio työstä?

Yhteiskunnastamme on markkinataloudessa osittain hävinnyt kohtuullisuuden periaate. On vain sanottu, että kyllä hyvä johtaja on palkkansa ansainnut. Nyt me kauhistelemme Finnairin maksamia ylimääräisiä palkkioita ja etuja. Samaan aikaan ”tavallista” työväkeä kehotetaan säästötalkoisiin. Toiselta otetaan ja toiselle annetaan. Kähmintä ja oman edun tavoittelu on suorastaan ollut hyväksyttävää, kunhan siitä ei ole jäänyt kiinni.

Saako tavallinen kaduntallaaja olla kateellinen esim. naapurilleen, työkaverilleen, sukulaisilleen? Moni suvun riita on saanut siemenensä kyteneestä kateudesta. Kateus siitä, että on kohdeltu eri tavalla, toinen saanut enemmän taloudellista hyötyä jne. ovat johtaneet moneen perintöriitaan. Naapurisuhteet ovat tulehtuneet kateuden vuoksi. Työyhteisö on mahdollisesti tulehtunut epätasa-arvoisen kohtelun vuoksi.

Kateellinen voi olla myös muusta kuin rahasta. Toisten hyvistä ystävyyssuhteista, sukulaisuussuhteista, ajankäytöstä, ulkonäöstä, listaa voisi jatkaa loputtomiin.  Mitä tyytyväisempi itse on omaan tilanteeseensa, sitä vähemmän kateutta tietenkin muita kohtaan tuntee. Mielestäni on kuitenkin joskus kaikesta huolimatta perusteltua olla kateellinen ja tiedostaa myös se puoli itsestään. Ja elämä ei todellakaan aina ole oikeudenmukaista.

Menot sopeutettava tuloihin pitkällä juoksulla

Lauantai 25.2.2012

Kaupungin pitäisi repiä vielä tänä vuonna isot säästöt. On väläytelty, että kaikesta ei pakollisesta, siis ei lakisääteisestä, pitää kaupungin luopua.

Nyt väläytellään myös irtisanomisia ja lomautuksia. Persujen taannoisessa yleisönosasto-kirjoituksessa ei paljoa muuta konkreettista löytynyt kuin pistää hallinnollisten virkojen haltijat lomautuksille useiksi viikoiksi. Ovatko kyseisen kirjoituksen allekirjoittaneet laskeneet ketkä kuuluvat tuohon hallinnollisten tekijöiden ryhmään ja kuinka mittavat säästöt saadaan aikaiseksi esimerkiksi kuukauden lomautuksella?

Jokaisen palkanalennus esim. 10 % heikentäisi olennaisesti pienituloisen henkilön toimeentuloa. On eri asia luopua esim. 2.400 euron tulosta 240 e kuin 8.000 e tulosta 800 e. Pienessä tuloluokassa 100 e nettomenetys voi olla vaikea kuroa umpeen omilla säästötoimilla. Mikä on kohtuullinen korvaus tehdystä työstä? Miksi jonkun työ voi suhteessa olla monenkertainen toisen työhön verrattuna? Eräät tahot perustelevat yritysjohtajien suuria palkkoja, etuja ja optioita sillä, että kyllä henkilö on aina palkkansa ansainnut. Niin varmaan sitten kaupungin suurintuloisimmatkin ovat ansainneet palkkansa.

Eräät tahot ovat myös sitä mieltä, että kukaan kaupungin työntekijä ei saa olla missään luottamustoimessa. Ketä luottamustoimissa sitten voi olla, pelkkiä yrittäjiäkö? Minun mielestäni kuitenkin kaikki kaupungin asukkaat tulisi olla edustettuna, myös mahdollisesti kaupungin palkkalistoilla olevien. Eivät kaikki päätökset suinkaan kosketa pelkästään työntekijöille maksettavia palkkoja, vaan kaikille asukkaille tarjottavia palveluita, joiden käyttäjiä ja maksajia ovat yhtälailla kaupungin työntekijät.

Jokainen pienituloinen tietää omasta henkilökohtaisesta taloudestaan, että menot on sopeutettava pitkällä juoksulla tuloihin, muuten hukka perii. Sama pätee kaupungin budjettiin. Tämä vain iskee jälleen kerran kovimmin niihin heikommassa asemassa oleviin, palvelut heikkenevät, maksut nousevat.

 

Elinpiiri supistuu

Keskiviikko 22.2.2012

Pienituloisen perheen/henkilön toimintamahdollisuudet ja elinpiiri supistuvat vääjäämättä tulojen jäädessä riittämättömiksi. Jossakin on asuttava, joten ensisijaisesti pitää maksaa vuokra tai asuntolaina sekä lämmitys. Ensimmäiseksi tingitään sellaisista asioista, jotka ovat henkilökohtaista palvelua; kampaajakäynnit harvenevat, lomareissut jäävät väliin, ruokailu ravintoloissa vähenee, vanhemmat luopuvat omista harrastuksistaan, ei tilata enää viikkolehtiä. Ruokaa hankitaan edullisemmin ja sitä tehdään entistä enemmän itse. Vaatteita ostetaan halvemmasta päästä ja vähemmän ja kirpputoritkin ovat taas huudossa.

Sitten kun nämä ei pakolliset kulut on jo vähennetty minimiin eivätkä tulot sittenkään riitä, alkaa pelätä yllättäviä menoeriä, koska niihin ei ole enää varaa. Kodinkoneen rikkoutuminen tai sairastuminen heilauttaa talouden totaalisesti kuralle.

Sanottiin mitä sanottiin, hinnat ovat nousseet. Asumisen ja liikkumisen kulut ovat muutamassa vuodessa nousseet huimasti, ruoan hinta on kohonnut. Palkat eivät ole nousseet samassa suhteessa, puhumattakaan sosiaalietuuksista.

 

 

 

Kuningas

Tiistai 14.2.2012

Nalle se jaksaa aina väläytellä omia ajatuksiaan. Hänestä tehdään nyt sitten oikein teatterinäytelmä; Kuningas. Nimi on kyllä oikea ja tapahtumapaikka Åminnen kartanon puisto, jossa nähdään ihan Ruotsin kuningaskin. Nalle uskoo, että hänellä on multimiljonäärinä oikeus lausua omia mielipiteitään. Niin, kaikilla meillähän on oikeus lausua omia mielipiteitään... Mitä niistä Nallen mielipiteistä kannattaa ottaa vakavasti. Onhan helppoa huudella kartanosta ja jaguarin kyydistä mielipiteitä siitä miksi köyhä on köyhä tai terveyserot ovat rikkaiden ja köyhien välillä suuret siksi, että köyhät eivät huolehdi terveydestään.

Nalle tuskin on käyttänyt terveyskeskuksemme palveluja. Ehdotan Nallelle, että hän voisi tutustua oman paikkakuntansa julkisiin palveluihin muualtakin käsin kuin autonsa ikkunasta. Voisi jopa kokeilla, minkälaista on olla köyhä. Minimissään kuukausi työttömänä pienessä kaupungin vuokrayksiössä tulona pelkkä Kelan työttömyyspäiväraha ja sosiaalitoimiston asiakkuus. Tutustua niihin tosielämän työttömiin. Tutustua seurakunnan diakoniatyöhön, Työsaloon jne. Olisi sitten helpompi lausua niitä mielipiteitä.

Kun olet köyhä sinulla ei ensinnäkään ole realistisia mahdollisuuksia huolehtia terveydestä. Mitään ei tässä maassa saa ilmaiseksi. Kun sinulla on rahaa, saat tarvitsemasi hoidon nopeasti yksityispuolelta. Jos olet köyhä, pääset jonoon. Hammashoito on kallista, lääkkeet ovat todella kalliita. Terveyskeskus tarjoaa ei oota aikojen suhteen. Arpapeliä kuka sinua hoitaa ja onko niin väliä ja kiire, jos köyhänpuoleinen jo työelämän ohittanut henkilö tarvitsee hoitoa. Meidäthän asetetaan kuitenkin jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen julkisella puolella.

Onnelliset ne, joilla on vielä työtä ja sen myötä työterveyshuolto. Koen olevani siis tässä suhteessa todella hyvässä asemassa. Jos olen sairas, saan ajan muutaman tunnin päähän, muutoinkin lyhyellä odotuksella. Saan tarvittavat tutkimukset. Tilanne olisi ihan toinen, jos olisin työtön ja käyttäisin terveyskeskuksen palveluita. Kun nyt yhä enemmän ihmisiä joutuu työttömäksi, loppuvat heiltä myös samaan aikaan työpaikan työterveyshuolto. Nämä asiakkaat siirtyvät terveyskeskukseen. Paine terveyskeskuksen palveluille tulee yhä enenevässä määrin kasvamaan. Millä me voimme vastata tähän tarpeeseen? Me painimme niukkenevien taloudellisten resurssien kanssa ja lääkärien rekrytointi on vaikeutunut, koska yksityissektori on houkuttelevampi työnantaja lääkäreille.

Kaikki muuttuu?

Tiistai 7.2.2012

Nyt kaikki muuttuu. Vai muuttuuko? Saimme siis valittua uuden presidentin sunnuntaina. Salolaisena presidenttinä häneltä odotetaan kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista tekoa seutukuntamme hyväksi. Tosin Laxell sanoi, ettei sillä liene mitään erityistä merkitystä että presidentti on Salosta kotoisin.

Voinko siis odottaa, että oma tilanteeni taloudellisesti kohentuu? Tuskinpa. Voivatko ne Nokian ulosheiton uhassa olevat työntekijät olettaa että Sauli tulee ja pelastaa Salon tehtaat. Tuskinpa.  Saammeko nyt kaikki moottoritieliittymät ja ohitustiet? Tuskinpa.

Taloudellinen hätä seudullamme on nyt jo arkipäivää. Seurakunnan diakoniatyöntekijät kohtaavat lapsiperheitä jotka ovat taloudellisessa ahdingossa.  Lapsiperheiden tukeminen on yksi tärkeimpiä asioita, niissä perheissä on tulevaisuus. En ihmettele tilannetta, koska viime vuosina yhä selvemmin on verotettu asumista ja liikkumista. Samalla on myös ruoan hinta noussut. Asuminen on Suomessa liian kallista. Liikkuminen on myös kallista ja maaseudulla auto lapsiperheessä on välttämättömyys.

Tekstaripalstan kommentti lähipäivinä oli se, että 5 henkinen perhe ei tule toimeen vaikka kaksi käy töissä.  Riippuu tietenkin, että missä töissä käyt eli saatko 2.000 e, 3000 e vai 5.000 e /kuukausi palkkaa bruttona. Suurin osa kuitenkin saa alle 3.000 e bruttona. Asua täytyy eikä asunto voi olla kovin pieni, varsinkaan perheissä joissa on myös murrosikäisiä lapsia, tämä on tosiasia. Mitä isommaksi lapset kasvavat sitä suuremmiksi muodostuvat myös heistä aiheutuvat menot.  Ison asunnon vuokra tai lainakulut ja lämmityskulut käyvät kukkarolle. Paras asumismuoto lapsiperheelle on kieltämättä omakotitalo. Mutta aina ei ole taloudellisesti mahdollista asua omakotitalossa, sen hankintaan ei kerta kaikkiaan ole varaa. Omat asumismenomme ovat reippaasti yli kolmanneksen käytettävissä olevista tuloistamme.  

Toinen ahdingossa oleva ryhmä on pienituloiset eläkeläiset. Omakotitalossa asuva eläkeläinen, joka saa kotipalvelua ja joutuu käyttämään paljon lääkkeitä on kertakaikkisessa pulassa. Asumistuki ei millään muotoa kata asumisesta aiheutuvia kuluja. Lääkkeiden kela-korvattavuutta on poistettu useista lääkkeistä viime vuoden aikana. Koittakaa pärjätä alle 900 eurolla kuukaudessa! Lääkekulut ovat parhaimpina kuukausina 150 e luokkaa, sähkölämmityskulut 200 e talvikuukausina, kotipalvelumaksut ja tukipalvelumaksut (ruokapalveluineen 1 ateria/päivä) yli 250 e kuukaudessa. Tämän lisäksi täytyy ostaa muu ruoka itse, koska 1 tuotu ateria päivässä ei riitä, eikä se edes sisällä juomaa ja leipää vaikka maksaa 6.90. Lisäksi puhelin, lehti, vakuutus, jätehuolto jne. Mitä huonommassa kunnossa olet, sitä vähemmän sinulla on mahdollisuus säästää, koska tarvitset tiettyjä palveluita.

Suunta kohti suvaitsevuutta

Maanantai 23.1.2012

Edellisestä päivityksestäni on kulunut jo tovi. Olemme läpikäyneet presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen. Äänestin puolueemme omaa ehdokasta, mutta valitettavasti ihmiset eivät uskoneet tarpeeksi Lipposeen. Ehkä syy oli ikä, ehkä menneisyyden hallituksen taakat, vaikka sama taakka pitäisi painaa myös Sauli Niinistöä. Hän on tehnyt pitkän aikaa ns. hajurakoa politiikkaan ja jopa omaan puolueensa suuntaan. Tämä on tietenkin ollut tärkeää, että saisi mahdollisimman laajan kannatuksen. Politiikkoja pidetään epäuskottavina tavallisen kansan keskuudessa. Siksi Niinistön pitää osoittaa, että hän nyt tulee politiikan keskiön ulkopuolelta, hyvän tuojana.

Pekka Haavisto teki sen mitä odotin. Tai en uskaltanut odottaa, mutta toivoin. Pahin mahdollinen tilanne olisi ollut se, että Niinistö ja Soini olisivat olleet toisella kierroksella. Toiseksi pahin, että Niinistö ja Väyrynen. On helppo ratkaisu äänestää toisella kierroksella Haavistoa. Haavisto ei ole pääomien ehdokas. Meillä jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet, ilonsa ja surunsa, mutta inhimillisintä on näyttää tunteensa eikä olla jääkylmä pokerinaama. Toivon totisesti, että Haavisto saa nyt aikaan kansanliikkeen joka on vastavoima Niinistölle.

Näköalattomuuttako?

Perjantai 2.12.2011 klo 11:45

Vielä viime päivinä on paikallisen lehden mielipidekirjoituksessa kritisoitu sitä, etteivät päättäjät itse tiedä mitä olisi vanhuus. Sosiaalilautakunnan jäsenten haluttaisiin joutuvan tilanteeseen, jossa itse olisi vanha.

Millaisina meidät päättäjät nähdään? Suurin osa meistä elää todellista elämää. Omasta mielestäni elämänkokemukseni  ja tosielämän tuntemukseni on laajaa.

En ole elänyt pumpulissa. Olen köyhästä invalidiperheestä. Tiedän mitä on selvitä pelkällä kansaneläkkeellä ja olla invalidi. Tiedän mitä on opiskella, tehdä työtä ja selviytyä yksin jos 16- vuotiaasta lähtien täysin omillaan. Tiedän mitä on lapsiperheen arki ja mitä ongelmia lapsien kanssa ja perheessä voi tulla. Tiedän miltä tuntuu, kun rahat eivät riitä. Tiedän iän mukanaan tuomat ongelmat ja huolen vanhuksesta ja hänen pärjäämisestään, sairaalat, vuodeosastot, hoitokodit ja psykiatriset sairaalat.  Tiedän, mitä on luopua läheisestä ja saattaa hänet viimeiselle matkalle.

Tunnekysymyksiä

Sunnuntai 20.11.2011

Sain kuulla taannoin hyvin kriittistä kritiikkiä valtuuston päätöksestä sulkea Särkisalokoti. Kritiikin esittäjä sanoi, että nyt demarit tekivät viimeisen tempun, olemme unohtaneet inhimillisyyden.

Inhimillisyyden unohtaminen; en usko, että me paikallistasollakaan haluamme unohtaa inhimillisyyden. Haluamme vanhuksille laadultaan hyvän hoidon, hyvissä tiloissa. Haluaisimme myös hoitoon, sekä kotihoitoon ja laitoshoitoon ripauksen inhimillisyyttä.

Jos meillä olisi Salon kaupungissa varaa, me voisimme antaa kaikille halukkaille iäkkäille ihmisille kunnosta riippumatta mahdollisuuden asua kaupungin omissa vanhainkodeissa. Ehkä Saloon liittyneissä kunnissa on ennen ollut varaa sijoittaa fyysisesti hyväkuntoinen vanhus vanhainkotiin jo sillä perusteella, että hän on sinne itse halunnut. Maalla ovat saattaneet myös asumisen esteet, lämmitys, ulkovessa ym. johtaa siihen, että vanhainkotiin on ollut pakko mennä. En kuitenkaan usko, että nykyään kovinkaan moni vanhus haluaisi omasta mukavuuksin varustetusta kodistaan vanhainkotiin. Salon keskustassa kerrostalo-omistusasunnoissa asuu nykyisin paljon entisistä ympäristökuntien maaseudulta muuttaneita vanhuksia. Muuttovirta on vuosikymmeniä ollut maalta kohti kaupungin keskustaa, vaikka kaikki palveluthan ovat pikkukunnissa olleet ennen kuntien yhteenliittymistä kohdallaan. Onko aika kullannut muistot vai onko todella voinut saada vanhainkotipaikan halukkuutensa ilmoittamalla, ilman minkäänlaista jonotusta?

Kaikki leikkaukset ja supistukset tai lupausten rikkomiset aiheuttavat kaupunkilaisissa suurta vastarintaa. Ja varsinkin, jos leikkaukset katsotaan johtuvan siitä, että syrjitään Saloon liittyneiden kuntien asukkaita. Onko siis heille luvattu, että kaikki palvelut jäävät entiselleen ikuisiksi ajoiksi. Eikö liittymisestä pitänyt saada jotain konkreettista hyötyä, mikä sen piti olla, ymmärtääkseni taloudellinen. Mikä sen tulisi asukkaan mielestä olla. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa ei voi kuin ihmetellä sitä, kaupunginjohtaja sanoo, että meidän pitää säästää, vaikka tiedämme, ettei se käytännössä ole mahdollista. Vanhukset lisääntyvät, tarve kunnalliseen terveydenhoitoon, lastensuojeluun ym. lisääntyvät. Erikoissairaanhoidon laskut tulevat kuin manulle illallinen ja aina vain suurempina. Harjoittelussa olevat sairaanhoidon opiskelijat vertaavat työpaikkoja; kunnallisella puolella sinulla on vanhuspuolella yöaikaan parikymmentä levotonta asiakasta ja kaksi hoitajaa, erikoissairaanhoidon puolella suhde on välillä ollut neljä koko yön nukkuvaa potilasta ja kaksi hoitajaa. Kyllä siinä opiskelija pian huomaa kumpaan paikkaan kannattaa hakeutua töihin.

Taitoa kaupungille

Keskiviikko 9.11.2011

Kokoomus ja keskusta haluavat ulkoistaa palkkahallinnon Taitoa Oy:lle. Tämä tapahtuisi täysin umpimähkäiseen hintaan vuodesta 2013 lukien. Antero Leppänen omassa blogeissaan valaisee asiaa hyvin. Nimittäin juuri tämä tulee tapahtumaan, mikäli siirrymme Taitoa Oy:n armoille palkoissa…

Antero Leppänen: ” Pidän täysin mahdollisena ja todennäköisenäkin, että yhtiössä jokainen sinne siirretty työntekijä tekee käytännössä samoja töitä kuin nyt, mutta Salo ei saa heiltä kuin esimerkiksi 70 prosenttia niistä palveluista, jotka se saa nyt. Tai kyllä saa, mutta maksaa niistä ekstraa.

Väitteeni perustuu siihen, että yhtiö laskee esimerkiksi palkkasihteerin työksi vain palkkojen laskemisen. Kun palkanlaskija vastaa puhelimeen ja antaa palkkoja koskevia tietoja tai selvityksiä työntekijöille, esimiehille ja pääluottamusmiehillekin, hän ei tee enää perustehtäväänsä. Siksi siitä lähtee lisälaskuja hallintokuntiin, kenties työyksiköittäin jaoteltuina. ”

 

Valtion organisaatioita on jo aiemmin siirretty palkkahallinto Palkkeeseen. Sinne ei saa ottaa ”turhaan” yhteyttä, koska joka yhteydenotosta tulee erillistä laskutusta. Joka ikisestä ylimääräisestä toimenpiteestä tulee laskutusta. Tämä on johtanut siihen, että yhä enemmän palkanlaskennan seurantaa joudutaan tekemään omassa organisaatiossa. Juuri tällä tavoin Salonkin tulee käymään, uskokaa pois, tämä on jo nähty.

 

Herää vain kysymys mikä on seuraava ulkoistamisen kohde? Voisiko kaupunginjohtaja ulkoistaa kenties itsensä, siten hän voisi vaatia palkkaa enemmän, sillä saahan Salon Seudun Sanomien mukaan paikallisosuuspankin johtaja paljon enemmän palkkaa kuin kaupunginjohtaja. Ai niin, mutta jos kaupunginjohtajan palvelut tulevat yksityiseltä, niin ovathan ne aina niin paljon parempia kuin omassa organisaatiossa tuotetut.

Kirjoitukseni Tätä mieltä- palstalla su 9.10.2011

Sunnuntai 9.10.2011

HUOLI VANHUKSESTA PAINAA MONEN OMAISEN MIELTÄ

Alueemme väestö ikääntyy tulevina vuosikymmeninä merkittävästi. Panostukset vanhustenhuoltoon ovat olleet ja ovat edelleen tarpeellisia. Taloudellisesti niukkenevissa resursseissa joudumme kuitenkin pohtimaan miten saada hoitoa kotona tai ympärivuorokautisessa hoitopaikassa mahdollisimman monelle vanhukselle nykyisellä työntekijämäärällä.  Sosiaali- ja terveystoimessa Salossa käytimme jo viime vuonna keskisuurten kuntien vertailussa vanhustenhuollon osalta toiseksi eniten rahaa/asukas.

Omaisen huoli  ja hätä vanhuksen tilanteesta on todellinen. Selviytyminen kotona aiheuttaa kohdallani syyllisyyttä siitä, miksi en pysty enemmän huolehtimaan ikääntyvistä läheisistäni. Välimatkat, oma perhetilanne ja työ aiheuttavat sen, etten voi olla läsnä iäkkään henkilön arjessa.  Sama huoli ja syyllisyys painaa tällä hetkellä monen muunkin omaisen mieltä.

 Kun haetaan ratkaisua vanhuksen kotona asumiseen, tulevat vastakkain vanhuksen itsensä, omaisen ja vanhustenhuollon näkemykset asiasta. Ne eivät valitettavasti usein kohtaa. Omainen haluaa esimerkiksi sellaista palvelua, jota iäkäs henkilö ei itse halua tai vanhuspalvelu ei näe tarvetta. Usein kuitenkin pieneltä tuntuva avun saaminen  voi olla edellytys vanhuksen kotona asumiselle. Kotiin tuotetut palvelut ovat siksi ensisijaisia ja kodin esteettömyyteen ja apuvälineisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Uusista teknisistä turvalaitteista voi olla jatkossa merkittävää hyötyä kotihoidossa. 

Näen tärkeimpänä sen, että asiakasta on kuultava häntä koskevassa asiassa. Suurin syy ongelmiin on se, ettei edes ehditä kuunnella. Kuuleminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että kaikki toiveet voitaisiin ottaa huomioon. Toiseksi, haluan läheisenä, että omaiseni saa hyvää ja turvallista hoitoa ensisijaisesti kotona. Kun kunto ei enää riitä kotona asumiseen, toivon, että varsinainen hoitopaikka löytyy mahdollisimman nopeasti asiakasta pompottamatta paikasta toiseen.  Hoitopaikan sijainnilla ei ole niinkään suurta merkitystä kuin hoidon laadulla. Kolmanneksi tulevat ne taloudelliset resurssit, jotka ovat vanhuksen käytössä. Mikäli tulot ja varat eivät Kelan asumis- ja hoitotukien jälkeenkään riitä kotiin tuotuihin palveluihin tai ympärivuorokautiseen hoitoon, syntyy maksuista asiakkaalle uusi ongelma. 

Barrikaadeilleko

Torstai 29.9.2011

Koska viime aikoina on kerätty adressia ja osoitettu mieltä kaupungin leikkauksia kohtaan, niin nyt olisi aika nousta barrikaadeille ja osoittaa mieltä Nokialle. Sieltä tuli se jytky, mitä on kauan pelätty. Kännyköiden kokoonpanon loppuminen Salon tehtaalta ei ole mikään hyvä uutinen. Jospa niitä kännyköitä vastaisuudessa vaikkapa kannattaisi teettää Vietnamissa, sinne kun on kaupunginjohtajallakin kova hinku. Kannattaisiko siirtää joitakin kaupungin toimintojakin sinne samantien, tekisivät varmaan edullisemmin kuin täällä tai siirretään koko Salo saman tien Vietnamiin. Mehän säästettäisiin äkkiä se Puntan 2 %, olisi edulliset palkat eikä lämmityskulutkaan haittaisi kiinteistöjä.

Puntan 2 % säästö loppuvuodelle, siis 3 kuukaudelle onkin tosi hyvä homma. Miten tehdään sosiaali- ja terveyspuolella? Lomautetaanko henkilökunta ja jätetään mammat ja pappat oman onnen nojaan, helpostihan nuo muutaman päivän tulisivat omin nokkineen toimeen. Sarkasmia! Tai sovitaan, että esim. jos tulee lunta marras- joulukuussa, ei sitä aurata lainkaan eikä katuja hiekoiteta. Säästyisi äkkiä taas 2 %. Haluan todella tietää mistä Punta sen 2 % haluaa ottaa?  

Leikkuria ja korotuksia

Tiistai 13.9.2011

Viime päivien paikallisen lehden aiheet ovat pyörineet tavalla tai toisella siinä, missä asioissa salolaisen etuuksia ja palveluja leikataan tai veroja korotetaan. Tekstaripalstalla on tullut ryöpytystä uuden kaupungintalon rakentamisesta; kaupungin työntekijöillä ei saisi olla jatkossakaan yhteisiä toimivia työtiloja vaan kaikkien virastojen pitäisi olla ripoteltuna pitkin kaupunkia vuokrakiinteistöihin. Kaupungintalo nähdään vain palatsina, jonne kenelläkään ei ole asiaa. Mutta vieläkään kaikki työntekijät eivät mahdu tuohon palatsiin, vaan edelleen osa työntekijöistä työskentelee muualla. Ymmärrän suuttumuksen, jonka kotihoidontuen leikkaus aiheuttaa. Valitettava tosiasia on kuitenkin, että kaupungin pitää ensisijaisesti kohdistaa taloudelliset ja toiminnalliset resurssit ns. lakisääteisiin etuuksiin ja palveluihin. Mikäli vanhemmat niin haluavat, heillä on tietenkin mahdollisuus hakea alle 3-vuotiaalle lapselle kunnallista hoitopaikkaa ja palata työhön, mikäli työpaikka on edelleen olemassa. Pitkät hoitovapaat ovat kuitenkin käytännössä ristiriidassa työurien pidentämisen kanssa. Lähes aina nainen jää kotiin hoitamaan lasta ja jää jälkeen sekä ura-että palkkakehityksestä ja myöhemmin vaikutusta voi olla myös ansaittuun eläkkeeseen. Lapsensaanti-ikäistä naista pidetään edelleen riskinä työnantajalle, koska hän voi jäädä pois töistä käytännössä lähes määräämättömäksi ajaksi, mikäli hän jatkaa äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja jälleen uudelle äitiyslomalle. Lapsen saannista johtuneiden kulujen tasoittaminen työnantajien välillä on siksi järkevää ja tulisi pyrkiä aktiivisesti jakamaan vanhempainvapaata äidin ja isän kesken.

 

Eläminen on kallista

Torstai 18.8.2011

On se hienoa huomata, että naisen uskottavuuteen vaikuttavat nykyään enemmän tekokynnet, ripsenpidennykset ja tekotissit kuin varsinainen pätevyys. Elämme turhuuden markkinoilla, jossa varsinkin naisen ulkoiset avut ovat saaneet ylikorostuneen merkityksen. Vastaavanlaisia paineita ei ole asetettu esimerkiksi miespolitiikoille. Mutta naisen hameen helman pituutta, kynnen väriä ja ripsen pituutta seurataan tiiviisti ja ne pääsevät uutisotsikoihin.

Eläminen on viime aikoina kallistunut reippaasti. Pian olemme tilanteessa, jossa ei ole enää varaa asua missään. Sähkö ja öljy ovat kallistuneet reippaasti ja sen huomaa näillä lämmitysmuodoilla asuntoaan lämmittävä perhe lovena perheen taloudessa. On laskettu, että ruoan, energian ja muiden tuotteiden korotukset vaikuttavat 4 henkiseen perheeseen yli 1.000 e verran vuodessa.  Tämä on alkanut näkyä oman perheemme taloudessa, koska palkkamme eivät todellakaan ole nousseet hintojen korotusten tahdissa.  

Vaihtoehtoisia halvempia energiamuotoja ja säästöjä elämisessä on pian monessa perheessä alettava etsimään tosissaan.  Vaarana vain on, ettei kukaan pian halua ostaa esim. isoa omakotitaloa, jossa on lämmitysmuotona  pelkästään öljy tai sähkö.

100 e korotus perusturvaan on pakko toteuttaa pikimmiten ottaen huomioon kohonneet ruoka, asumis- ja muut kulut.  Köyhyys lisääntyy entisestään, mikäli emme nosta pikaisesti perusturvaa.

Vielä on kesää jäljellä...

Tiistai 9.8.2011

Erityiskiitokset rakkaille naapureillemme, jotka osaltaan tekivät keväästämme "ikimuistoisen". Kiitos muillekin tukijoille raskaassa keväässä. Läpikäymämme helvetti palautti maan pinnalle ja huomasi, että oma apu on paras apu, taas jälleen kerran. Muutama valopilkku sentään joukkoon mahtui.

Kylläpä kesä tuntuu menneen hurjaa vauhtia. Koulut alkavat huomenna ja myös oma työni parin viikon loman jälkeen. Samalla myös paikallisella tasolla alkavat poliittiset kuviot taas hioutua. Putolassa vastustetaan lastensuojeluyksikköä, ei vaan oikeastaan sitä menettelyä, jolla sitä ollaan sinne rakentamassa. Jotkut tosin ovat huolissaan talojensa arvojen romahtamisesta. Kuuleminen ja kuunteleminen on usein tärkeää ja se taitaa virkamiehiltä unohtua päätöksiä tehdessään. Monessa asiassa jo kuunteleminen auttaisi!

Kunnallisjärjestöllemme valitaan uusi puheenjohtaja torstaina edustajiston kokouksessa. Saija Karnisto on toiminut ansiokkaasti puheenjohtajana. Energinen nuori nainen uusine ajatuksineen toiminnasta.

Olemme menossa kohti vaaleja, ensin presidentin vaalit. Sauli Niinistöstä ollaan tekemässä vaalikuningasta jo nyt, vaikka vastaehdokkaat eivät ole vielä tiedossakaan. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sen osoittavat edelliset vaalit. Kansakin on osannut taktikoida äänestäessään :)

Kunnallisvaalitkin ovat jo reilun vuoden päästä. Moni on jättämässä valtuuston, moni sinne pyrkii ja moni jää pääsemättä.

 

Mennyttä ja tulevaa

Tiistai 12.7.2011

Olen tänään jättänyt eroilmoitukseni kunnallisjärjestön toimikunnasta ja kunnallisjärjestön sihteerin tehtävistä. Erosyyt eivät suinkaan olleet poliittiset, vaan henkilökohtaiset. Jatkan edelleen kaikissa muissa luottamustoimissani.

Toivon voivani myös paremmin keskittyä Sosiaali- ja terveyslautakunnan syksyn tuleviin haasteisiin, niitä kun riittää palveluverkkoselvityksineen.

Vaalien jälkeistä elämää

Sunnuntai 22.5.2011 klo 10:49

Eduskuntavaaleista on kulunut jo yli kuukausi ja edelleenkin käydään hallitusneuvotteluja. Perussuomalaiset jättäytyivät hallituksen ulkopuolelle, kun Soini huomasi, ettei hänen joukkonsa ole valmis ottamaan poliittista vastuuta lupauksien sijaan.

Paikallisella tasolla vaalien jälkeistä aikaa ovat värittäneet kokoomuksen Raimo Honkasen irtautuminen omasta ryhmästään sekä oman puolueemme Antero Leppäsen ilmoitus jättää kaikki kunnalliset luottamustoimensa. Jälkimmäisen lähteminen Sosiaali- ja terveyslautakunnasta harmittaa henkilökohtaisesti eniten, koska olen samassa lautakunnassa hänen kanssaan. Antero on jo savolaisuutensakin perusteella sukulaissielu.

On valitettavaa, että kaikki eivät voi olla asioista harvinaisen yksimielisiä. Suurissa poliittisissa kysymyksissä kuitenkin on puolueen ns. linjanveto tärkeää. Puolueessamme on onneksi keskusteltu asioista ja pääsemme tästäkin eteenpäin yhteisin voimin.

Nyt vaaliuurnille äänestämään Katjaa numerolla 161

Sunnuntai 17.4.2011

Jollet ole vielä sitä tehnyt, niin nyt sinulla on tänään mahdollisuus äänestää Katja Taimelaa, numerolla 161.

Miksi äänestäisin Katjaa?

* Kokemusta 4 vuoden ajalta eduskuntatyöstä 

* ROHKEA PUOLUSTAJA

* SDP on oikeudenmukaisuuden puolue, pienen ihmisen asialla, työntekijän asialla

* Katja kuuntelee ja haluaa vaikuttaa asioihisi

* Vain äänestämällä voit vaikuttaa, Katja on luottamuksesi arvoinen

 

Terveisin

 

Anita